Syysretki Evolle

Ohton päiväkotikaveri Pyry oli eräänä päivänä kertonut äidilleen Heidille, että voitaisiinko mennä yhdessä telttaretkelle Ohton ja Ohton äidin kanssa. Siitä se toteutus sitten lähti! Äidit ja pojat retkelle otettiin tosin mukaan vielä Petra sekä meidän au pair Adrianah. Retkelle löytyi sopiva ajankohta 9-10.9. Ja todella olikin erinomaisen sopiva ajankohta! Aivan uskomattoman lämmin viikonloppu eikä sadettakaan luvattu.

Sain kunnian toimia retken organisaattorina ja valita kohteen ja reitin sekä menuun. Evolla olen käynyt useaan kertaan, mutta vielä riitti uusia paikkoja minullekin. Yö- ja retkikohteeksi valitsin Niemisjärven. Auton sai lähelle telttailualuetta ja saatavilla oli useita lyhyitä ympyräreittejä ja polut kulki pääasiassa järvien rannoilla. Oliko tuo järven läheisyys nyt sitten hyvä vai huono seikka lapsien kanssa retkeillessä, en ole varma... Ketään lapsista me ei uitettu järvessä, vaikka kahdesti läheltä liippasikin. Ohto onnistui kastamaan kengät järvessä ja Petran ehdin nappaamaan kiinni kesken "ilmalennon" astuttuaan harhaan pitkospuilla ja horjahdettuaan järven suuntaan.

Kuvasta välittyy helteinen tunnelma: ihan shortsi ja t-paita keli!

Meidän poppoo matkasi päiväuniaikaan Evolle ja otettiin kohteeksi Syrjänalusen Harjupolku. Tämän reitin olin kerran aiemmin kävellyt kaverin kanssa ennen lapsia ja muistin mukavaksi. Alku oli tuskainen tunnelmaltaan, Ohto raivosi. Syynä se, että ei saanut poistua autosta haluamastaan ovesta, joka oli liian lähellä toista autoa. Onneksi jonkun ajan päästä harmitus jäi unholaan kun ensin ihailtiin sudenkorentoa ja kirkasvetistä lampea ja sitten polku alkoi vetää retkeilijöitä pailoihinsa. Metsä oli kaunista, komeita ja kiinteitä tatteja pilkotti sieltä täältä ja mustikat maistuivat. Kiivettiin harjun päälle, jonka harjanteella polku kulki pitkän matkan. Siellä tosin alkoi Petran raivo. Kantorinkan kyyti ei maistunut, mutta siinä kivikkoisessa ja mäkisessä maastossa en viitsinyt poiskaan päästää. Kuunneltiin sitten raivoamista jonkun tovin. 

Käveltiin ohi metsäpaloalueen ja laskeuduttiin harjulta alas. Oliko sitten metsäpalo vai ennallistamispoltto, en ollut varma. Polku sukelsi pian metsään ja muuttui pitkospuureitiksi. Tätä en muistanut, oltiinkohan viimeksi skipattu tämä pätkä?

Kertakaikkisen maaginen tunnelma, joka huipentui mystisen kauniille suolammelle. Pitkospuut olivat paikoin jopa veden pinnan tasalla, mikä oli pikku retkeilijöiden mielestä jännittävää. Ehkä isompienkin. Kun päästiin lammen toiselle laidalle, kuului ihana puron solina. Lähdehän siellä! Opastaulu kertoi tämän lähteen veden suodattuvat syrjänalusenharjun läpi ollen puhdasta ja raikasta. Siitä maistettiin kaikki. 

Adrianah ja Ohto

 

Haikeaa oli jättää tämä paikka, mutta homma alkoi käymään lasten osalta levottomaksi ja oli parasta jatkaa matkaa, ennen kuin kukaan uisi kylmässä lähdelammessa. Lisäksi piti siirtyä varsinaiseen kohteeseen laittamaan päivällistä, siellä tavattaisiin Heidi ja Pyry! Loppu matka takaisin autolle mentiin iloisissa tunnelmissa kumpuilevaa kangasmetsämaastoa. Tämä harjupolku oli niin maaston- kuin tunteiden vuoristorata.

Petra

Ajettiin Niemisjärvelle ja koitettiin saada ensin käsitys paikasta. Ainakin porukkaa oli paljon enemmän kuin mitä olin ajatellut. Esimerkiksi asuntoautoparkki olikin aika iso alue ja täynnä karavaanareita. Myös henkilöautoja oli iso liuta. Olikohan telttapaikkojakin? Juoksin katsomassa läheisen telttailualueen ja useampi vapaa telttapaikkahan siellä oli, vaikka oli jo useampi varattuna ja yksi puolijoukkuetelttakin oli pystyssä.

Laitettiin ensin parkkipaikalla päivällinen. Lihapullia ja pastaa. Pyry ja Heidi saapuivat ja voi että kun päiväkotikaverukset olivat onnellisia nähtyään toisensa! Leikit lähtivät heti käyntiin ja ensimmäisenä kiipeilivät kivenmurikan päälle. Ruoan jälkeen kartoitettiin porukalla lähialue ja käveltiin ensimmäinen lyhyt ympyrälenkki pienen järven ympäri. Siellä nähtiin tuoreita majavan jälkiä ja töitä.

Ei ole pitkä tovi tämän majavan vierailusta

Valittiin telttapaikka ja kannettiin kamat sinne. Muu porukka jäi pystyttämään telttoja ja minä siirryin läheisellä nuotiopaikalle valmiille tulille paistamaan makkarat ja nakit. Niitä oli aika reilusti varattu ja hyvä niin, sillä lapsiin upposi yllättävän paljon! Ilta alkoi jo hämärtää kun vielä tehtiin viimeiset iltatoimet. Teltan sisällä uni ei kuitenkaan heti maistunut lapsille. Ihan ymmärrettävää, ei sitä joka päivä pääse kavereiden kanssa telttailemaan ja makuupusseissa möyrimään. Joskin yllätyin, että aika hyvin nuo omilla paikoillaan pysyivät, tarinointia vaan riitti loputtomiin. Itse muistan kun pieninä veljien kanssa pihalla teltassa nukkumisessa oli parasta toukkien leikkiminen makuupusseissa. Sitä on möyritty miten sattuu pitkin telttaa.

Aamupalalla

Yö oli rauhallinen. Kenenkään ei tarvinnut herätä vessaan kesken unien ja aamuherätys oli suht inhimilliseen aikaan, käviväthän lapset nukkumaan laittoman myöhään.. Lapset viihtyivät riippumatossa ja huvittivat tai ahdistelivat ohikulkijoita tivaamalla heidän nimiään. Laitoin aamupalan. French toasteja, puuroa, nokipannukahvia. Oli hyvä ja reilu aamiainen. Teltat jätettiin kasaan, tänne palattaisiin aamupäivän retken jälkeen päiväunille. Pakattiin eväät ja lähdimme retkelle. Alinen Niemisjärvi oli tarkoitus kiertää. Sää oli tänään pilvinen, mutta sadetta ei oltu luvattu. Petra kulki pääasiassa kantorinkassa. Lapset vaativat heti alkuun evästaukoa ja sellainen otettiinkin ensimmäisellä taukopaikalla. 

Pojat valloittivat jokaisen kivenlohkareet matkan varrelta

Polku kulki koko ajan järven rantaa pitkin ja tarjoili upeita maisemia

Kierroksen ainoa laavu näytti tältä.. ammattimiehet olivat viettäneet iltaa. Tähän ei viitsinyt tauolle jäädä.

Äitinä sitä sai olla vähän väliä sydän kurkussa. Mutta ei nämä tarkoituksella järveen hyppää tässä iässä.

Evästauko vietetiin rantakivellä

Madagaskarilaiselle Suomen luonnossa riittää ihmeteltävää

Kaverukset tutkivat innoissaan paikkoja ja koko ajan oli mielikuvitusleikit menossa

Syö vai sieniä, jotka tunnet.. eiku

Pitkospuut kulkivat paikoin aivan veden tuntumassa. Upea reitti!

Kun lenkki oli kierretty, pistettiin lapset heti päiväunille pikaisen välipalan jälkeen. Uni saapui sutjakkaan tällä kertaa. Valmistin meille sillä välin lounaan: riisiä, tonnikalaa, tomaattimurskaa, olikohan papuja vai maissia vielä. Lasten herättyä lounastettiin, purettiin leiri ja alettiin kotimatka. Heidi suuntasi Hämeenlinnaan soututreeneihin ja Pyry pääsi meidän kyydissä Lahteen. Kiitos Mazda Premasyn, takapenkki syö hienosti kolme lastenistuinta! Kävipä takapenkillä kova puheensorina matkan ajan. Kyselin retken kohokohtaa. Pyry sanoi omakseen teltassa nukkumisen. Ohto Pyryn ja Petra toisteli samaa: "Pyry, Pyry". Minulle ja Adrianalle kohokohta oli lähde ympäristöneen ja tunnelmineen.

 

Repovesi Ohton kanssa

Ihan parasta! Pääsin kesäkuussa oman pojan kanssa kahdestaan retkelle. Tämä oli ensimmäinen yön yli retki Ohtolle. Valitsin Repoveden kohteeksi, koska lähellä, tuttu, hyvät leiripaikat ja upeat maisemat. Panostin siihen, että ensimmäisestä yönyli retkestä jäisi Ohtolle hyvä mieli. Etenemistä oli suunniteltu hyvin vähän, Ketunlenkkiin 5km käytettiin kaksi yötä. Keskityttiin luonnossa olemiseen, leikkiin ja yhdessä puuhailuun sekä tietenkin syömiseen. Sää oli mitä parhain.

Ohto oli odottanut retkeä kovasti

Oltiin Lapinsalmen parkkipaikalla klo 10. Käveltiin Lapinsalmen taukopaikalle, jonne pystytettiin leiri, tehtiin lounas, luettiin kirjaa riippumatossa ja Ohto nukkui päiväunet. Päiväunien jälkeen lähdettiin käymään Katajavuorella. Sieltä ympyrälenkki takaisin Lapinsalmelle mentiin vauhdilla, kun Ohto keksi laavaleikin. Juostiin siis laavavirtoja karkuun ja oltiin Lego ninjoja. Moottoripyörätkin saatiin alle jossain vaiheessa.

Ohto päikkäreillä

Lapinsalmi

Katajavuoren portaat

Pullervo Pupu sai kunnian kulkea retkellä mukana. Katajavuoren huipulla.

Makkarat paistettiin, totta kai.

Sää helli ja rantavedessä oli kiva leikkiä. 

Pakahduttavan hieno kultainen ranta.

Ohto pääsi istumaan vesiskootterin kyytiin!

Jo pitkään palvellut Hilleberg Anjan 2 hengen teltta vielä hyvässä iskussa.

Ensimmäinen päivä meni hyvin ja Ohtolla riitti koko ajan jotain tutkittavaa. Ennen nukkumaan menoa luettiin taas kappale kirjaa ja käytiin kaikki rutiinit läpi päivän kohokohtineen, nukkumatti lauluineen ja iltarukouksineen. 

Aamulla puurot naamariin ja leirin purku. Aamupäivästä vaihdettiin leiri Määkijälle.

Ohto ei viitsinyt kantaa omaa reppuaan ensimmäisen päivän leirille siirtymää enempää. Äiti oli hyvä kantojuhta! Sitä ikää odotellessa, että kantavat omat tavaransa.. Tai edes itsensä, siksi Petra ei ollut nyt mukana.

Terrivuoren kohdalla polku menee aivan kallion ja järven välissä.

Määkijällä oli myös mukava pieni hiekkaranta vesileikkeihin

Määkijällä oli enemmänkin porukkaa, mutta täällä myös telttapaikkoja riitti

Määkijällä tehtiin lounas ja Ohto nukkui taas päiväunet riippumatossa. Hiekkarannalla oli jälleen mukavat puuhat. Ohto väitti nähneensä käärmeen rantavedessä. Voihan se ollakin? Käytiin uudelleen kävellen katsomassa Terrivuorta. Nyt silmiin pisti sukka rannassa ja sitten huomasinkin sukan alla jotain muutakin! Rantakäärmehän se oli. Terrivuoren alla olen ennenkin rantakäärmeen nähnyt. Hetken saatiin sitä katsella, kunnes luikerteli veteen.

Ota vaan sukka jos uskallat

Illalla ryhmä melojia viettivät iltaa kalastaen ja pelaillen. Vakuuttelivat että kyllä he kohta käyvät nukkumaan, ettei tartte pelätä että melua kuuluu yömyöhään asti. Mutta taisi silti olla meidän teltta joka viimeisenä hiljeni. Teltassa nukutti ihan mukavasti. Aamusta oltiin purettu leiri ja oltiin lähtövalmiudessa samaan aikaan kuin melova porukka. Ohto ihaili kanoottien lähtöä vesille. Käveltiin tällä kertaa turhan runsaan hyttysarmeijan ahdistelemana parkkipaikalle. Ei viitsinyt pysähdellä turhaan. Lossilla veden yli ja autolla oltiin jo yhdeksältä.

 

Ostettiin jäätelöt Vuohijärven kaupasta ja käytiin katsomassa Vuohijärven Kulttuuritalon taidenäyttely. Siitä ajoin Valkealan Jokelan särkkien uimarannalle. Ohto nukkui autossa. Tein parkkipaikalla meille trangialla hernerokkaa lounaaksi. Ohto ei tällä kertaa halunnut uimaan. Söi eväitä rannassa, kun itse kävin kastautumassa järvessä. 

 

 

 Jatkettiin päivää Tykkimäellä. En vaan tiedä, oliko viisas veto liittää sitä tähän heti Repoveden perään, jääkö siinä pienellä pojalla mitään muuta mieleen retkestä kuin huvipuisto... Mutta tämä oli äiti - poika laatuloma ja otettiin siitä kaikki ilo irti! Ohtolle ranneke ja tekemistä riitti ja poika oli super iloinen. Kaikista parasta taisi olla kummitusjunan katsominen. Kyydissä ei käyty, ei varaan vielä kannata muutamaan vuoteen. Mutta taitaa kaikki jännittävä olla mieleistä, kun kummitusjunaa palattiin katsomaan vielä useamman kerran.

Jokelan Särkkien uimaranta

Koko reissun kohokohta: kummitusjuna. Vaikkei edes kyydissä ollut.

Pieni retki merelle

 Niin koitti se hetki, kun Petra pääsi ensimmäistä kertaa yökylään ilman äitiä. Tai sanotaanko, että äiti pääsi omille teilleen ilman lapsia! Otin veljeni Altin mukaan ja suunnattiin yhden yön melontaretkelle Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon 24-25.5.

Tervetuloa kuvapainotteiselle virtuaalimatkalle aurinkoiselle Virolahden merelle.

Lähtöpaikalla lipui joutsenet ja leirisaari Suuri-Pisi häämötti etäämmällä oikealla.

Reissuun lähdettiin verkkarimeiningillä, siis ilman kuivapukuja tai mitään. Keli kun oli luvannut ensimmäiselle päivällä ihan pientä tuulenvirettä ja seuraavalle 5m/s myötäistä, arvelin myöskin vähemmän meloneen Altin pysyvän pystyssä. Auto ajettiin lähes Siikasaaren kärkeen Lapurin saaren viereen. Tuosta paikasta olen jo kaksi kertaa aiemmin lähtenyt melomaan, mutta ne olivat NIL:n kursseja ja ei silloin ollut aikaa turistina maisemia tiirailla, siispä oli ihanaa päästä ajan kanssa tänne.

Syötiin lounaaksi hirvikeittoa rantakivellä ennen lähtöä

Lapurin pohjoispuolen rantakalliot

Tarkoituksemme oli meloa Mustamaahan ja tutkia siellä saarta, käydä näkötornissa ja sitten siirtyä illaksi Suuri-Pisiin.

Altti kiikaroimassa

Onneksi oli Altti mukana kertomassa kasveista, tämä kyseinen oli herkullista syötävää! Pulteri.

Mustamaan itäpuolen hiekkarantaa lähestyessämme näimme rannalla kasan ihmisiä, näytti koululuokalta. Näime myös maissa kylttejä. Rantauduimme ja luokan opettaja tulikin meitä heti tervehtimään. Onkos teillä lupaa tänne, kuului heti kysymys. Jahas, eipäs me tiedetty, että Mustamaa olikin sotilasalue ja rantautuminen oli sakon uhalla kielletty! Tiesinhän minä että näitä sotilassaaria on ja Altti vielä paremmin, kun on armeijansakin käynyt Kirkonmaalla, mutta kumpikaan meistä ei tätä Mustamaan statusta muistanut ja reitin suunnitteluvaiheessa ei oltu tietoon törmätty. Minulla oli Itäisen Suomenlahden vesiretkeilykartta, ei mitään mainintaa. Altti käyttä kännykän maastokarttasovellusta, ei mitään mainintaa. Minua asia sen verran harmitti, että oli pakko siinä rannassa pikaisesti asia googlettaa, ja ei muuten ihan heti sieltäkään löytynyt tietoa, piti ihan kaivaa.

Oppi nro 1: ota etukäteen selvää, mihin saa rantautua ja mihin ei. (Koululuokalla oli luvat kunnossa)

Lähdettiin melomaan luotojen kautta Suuri-Pisiä kohti. Kyllä on avointa!

Puuluoto. Siellä käytiin syömässä päivällinen.

Tässä vaiheessa tuli mieleen että onhan merellä paljon lintujen pesimäsaaria, joihin rantautuminen on kielletty pesintäaikaan. Olen minäkin ja melonnanohjaaja. Kunnon turistina vaan lähdetty liikkeelle. Noh, laitettakoon kotiäitiaivojen piikkiin, ja onhan meriympäristö minulle vielä melko vieras alue.

Mutta aion ehdottomasti päivittää nämä meriretkeilyyn oleellisesti vaikuttavat tiedot karttaani!

Ruohosipulia kasvoi melkein joka kallionhalkeamassa.

Orvokkikedot ilahduttivat meitä monessa kohtaa.

Puuluodon komia pyöriä kallio (Anjalan murteella)

Ensimmäistä kertaa retkellä hodaria, mut ei varmasti viimeistä!

 

Kun puuluoto oli nähty, mahat oli täynnä ja auringosta oli nautittu, siirryttiin kajakkeihin ja lähdettiin kohti vieressä sijaitsevaa Suuri-Pisiä. Päätettiin kiertää saari ennen rantautumista pohjoispään leiripaikkaa.

Suuri-Pisin eteläkärjessä pääsi melomaan matalikolla saaren ja luodon välistä.

Maissa valitsin mieluisan paikan teltalle. Altti aikoi kokeilla riippumatossa nukkumista. Oltiin saaren ainoat vieraat.

En minä. Ei lähde tuollaista pomppua enää.

Ilta-auringon valo on niin maaginen!

Mikä romahtaa ensin: kiikun narut, pikkuoksa, jossa kiikku on kiinni, koko oksa vai itse puu?

Lettuja tietenkin

Suuri-Pisin hiekkaranta <3

Minulla oli kolmenvuodenajan makuupussi, comfort -1. Yö oli erittäin lämmin ja mukava. Altilla oli kesämakuupussi comfort +12 ja yöllä oli +5. Oli sillä viltti mihin oli sitten lisäksi kääriytynyt. Riippumatolta oli siirtynyt taivasalle melko pian ilmatäytteisen makuualustan päälle. Hengissä vielä aamulla.

Seuraavana päivänä lähdettiin kiertämään saarta maitse. Oli upeaa rantakalliota, kivikkoa, metsää ja kukkia.

Joskus olisi hauska olla merellä myrskyn aikaan. Ihan siis maissa ja katsella meren voimaa.

Saari nousee yllättävän korkealle.

Eteläkärki

Metsäpalon jälkiä

Syötiin lounas saarella, purettiin leiri, pakattiin kajakit ja lähdettiin kohti autoa. Melkein suoraan myötäiseen päästiin. Varmaan aikalailla se mitä lupasikin, 4-5m/s. Pääsin Esterillä (Essence 16) jopa 11km/h vauhtiin hetkellisesti! Ihan hyvin tuollaiselle läskin puoleiselle kajakille ja heikolle melontapohjalle. Oltiinkin hetkessä autolla ja niin oli reissu päätöksessään. Kännykässä ei ollut enää akkua.

Oppi nro 2: jos otat mukaan varavirtalähteen, ota myös piuha.

Oppi nro 3: Katso hieman veljesi aurinkorasvauksen perään. Kämmenet on meloessa oleelliset ja kannattaa ne posketkin kokonaan rasvata.