Akilleksen kuulumiset

No olenko minä nyt sitten parantanut asennettani ja alkanut toden teolla huoltamaan akillesta? Olen minä ainakin petrannut. Vieläkään ei olla päästy täydelliseen rytmiin, siksipä juuri äsken kirjoitin itselleni akilleen kuntoutusohjeman jonka laitoin seinälle. Kolmesti päivässä venytystä pohkeille sekä akilleksille ja päälle vielä kipeän jalan eksentriset harjoitteet (korokkeelta päkiän varassa laskeutuminen kantapää mahdollisimman alas, toisen jalan varasassa takaisin lähtöasentoon). Siihen lapulle minä nyt sitten merkkaan aina kun harjoitus on tehty, ja ISOLLA punakynällä jos jäi tekemättä. Ja ai että minkä rangaistuksen itselleni juuri keksinkään, hähää! Jokaisesta tekemättömästä tai vajavaisesta harjoituksesta rangaistukseksi tulee 1kk karkki ja herkkulakkoa. Tai no, eipä tuo ole paha, ko en paljoa herkkuja syö, hehehe.

Tässä akilles nyt:

Liilahtava. Aika hillityn värinen nyt, on joskus paljon räikeämpi. Tuo pallura tuossa on pieni haava, jonka sain aikaiseksi noin kolme kuukautta sitten sohaisemalla kynnellä siitä palan ihoa pois. Ei ole vieläkään parantunut, johtuuko sitten siitä, että tulehdus estää muidenkin asioiden paranemista?

Huomasin tänään aamupalaa syödessäni, että tunnen istuinluuni kovaa penkkiä vasten selvästi. Ei ole normaalia. En tiedä juuri tämänhetkistä painoani, mutta siitä päivästä kun akilles alkoi rajoittamaan, tai siis estämään liikkumistani, minulta on lähtenyt ainakin 5 kiloa painosta pois. Monilla liikkumattomuus aiheuttaisi varmasti painon nousua? Syy painon alenemiseen minulla on lihasmassan katoaminen! En ole pystynyt juoksemisen lisäksi myöskään käymään salilla: kyykytkin rasittaa akillesta. Laitteita voisin tietysti tehdä, mutta kun on tottunut tekemään punttia vapailla painoilla, ei laitteet oikein houkuttele. Ja nyt kun en ole enää Vierumäellä, pitäisi salillakäynnistä maksaa.. ei siis ole inspiroinnut minua. Ja koska en liiku, ei myöskään ruokahalu ole entisellään. Käsissä on lihakset säilyneet, kenties kehittyneetkin leuanvetojen myötä, mutta jalat ovat kuihtuneet olemattomiin. Eihän minulla ikinä ole sellaisia pikajuoksijan tanttareisiä ollutkaan, mutta lihaksia silti! Nyt farkut, jotka ennen olivat kauttaaltaan tiukat, ovat selvästi väljemmät takamuksesta, reisistä ja pohkeista.

Jos tästä pitää hyviä puolia hakea, niin leuanvedothan luistaa! Käsissä lihaksisto säilynyt ja muusta vartalosta paino minimissä. Sitten kun akilles on terve, niin keho on myös aika hyvässä tikissä kiipeilyä ajatellen. Mutta mie en halua tietää kuinka huono mun juoksukunto on! Nopeus varmaan säilyy sillä perustasollaan, mutta kestävyyskunto! Vaatiikin sitten kärsivällisyyttä lähteä totuttelemaan lenkkeihin, kun sykkeet tulee pamppailemaan taivaissa ihan peruskestävyysvauhdeissa, tai näin voisin ainakin kuvitella..

Niin, ja olempa saanut ranteeseeni jännetupintulehduksenkin! Heitin muutaman kerran keihästä vasurilla, ni eiköhän se siitä sit ärtynyt. Laittakaa joku mut pakkopaitaan jooko!