Alkaa tulemaan 10 kuukautta siitä, kun onnistuin rikkomaan akillesjänteen. Kävin ortopedin vastaanotolla tuossa joulukuun alkupuolella, ja sieltä sainkin aivan uudenlaista tietoa jalasta. Hoito-ohjeetkin meni uusiksi. Ensinäkin minulla on länkipolvet (eivät osu yhteen jalat yhdessä seisottaessa), mutta pihtinilkat! Oikea nilkka, eli ongelmajalka, on enemmän väännyksissä sisäänpäin vasempaan verrattuna. Tämä tarkoittaa, että aina kun otan askeleen, akillesjänne vääntyy hieman epäedulliseen asentoon. Ja näin olen aina askeltanut -kait. Akillesjänne on taipuisa ja kestävä kaveri, mutta herkällä paikalla. Sanonta "akilleen kantapää", pitää ainakin minun kohdalla erinomaisesti paikkansa. Sieltäpä ne ongelmat jalkapohjiin ovat varmasti tulleet. Plantaarifaskiitit on sairastettu molemmissa jaloissa. Ja hei, minullahan on aina juostessa kääntynyt oikea jalka uloskiertoon enemmän kuin vasen, nilkan asentohan senkin taitaa selittää!
Tässä akillesjänne tällä hetkellä:
Iho on joskus normaalinvärinen tuota "aukkoa" lukuunottamatta, joskus taas jos on enempi tullut käveltyä, violetti. Kuvassa välimaastoa edustava akilles. Hitaasti tilanne kuitenkin alkaa näyttää paremmalta. Ortopedin ohjeita on pyritty noudattamaan: pepanthenia monta kertaa päivässä, rakkolaastari hankauksen estämiseksi pidemmille kävelyille ja sisällä kantakorokkeiset kenkät, ulkona (kaupungilla, harkkoja vetäessä tai vaikkapa sitten laskeutuessa kuten toissapäivänä: korkokengät). Kun akilles on korotettuna, se ei veny, eikä myöskään rasitu niin paljoa.
Ortopedi ei nähnyt tarpeelliseksi kuvata akillesjännettä. Tai siitä ei oikeastaan edes puhuttu. Sanoi, että itse jänne on terve, ympäryskudos vain on vaurioitunut ja vaikuttaa akillekseen. Iho on siis saatava kuntoon.
Ortopedilta tuli venyttelyyn liittyen aivan uudet ohjeet. Minähän olin saanut kahdelta yksityisen puolen yleislääkäriltä ohjeen venyttää akillesjännettä ja tehdä eksentrisiä harjoitteita. Nyt kunnallisen puolen ortopedi kumosi asian ja sanoi, että ei noita venyttää kannata. Sen verran ohuet jo syntyessään, että poikkihan se saattaa mennä. Vetosi ylipäätään minun löysiin niveliin, että lihasjäykkyys on minun tapauksessa voimaa -tai ainakin tietynlaista tukea nivelille. Notkea kuin ballerina ja löysät nivelet = katastrofi. Minulle kuulemma sopivat "kissamaiset venytykset".
Tulipa lääkärikäynnillä selvitettyä myös, että minun ranteet eivät ole tehty hieromaan. Löysät kuin mitkä ja heikotkin muka! Sinne jäi paikka Lahden hierojakoulusta... Ongelmia olisi kuulemma tullut. Selvisipä myös, että en saa laitattaa ikinä enää kortisonipiikkiä jalkaterän seudulle/ nillkoihin. Syynä huono ääreisverenkierto. Seurauksena pahimmillaan lisää vaurioita. Jos tosiaan näin on asian laita, niin jännä ettei kortisonia antava yksityinen lääkäri silloin aikanaan selvittänyt tilannetta. Ehkäpä tässä maailmassa uskoudutaan liikaa asiakkaiden miellyttämiseen. Ja toisaalta lääketeollisuuden kannattamiseen.
