Tietty itsekin osaksi kyseenalaistan kirjassa kerrottuja menetelmiä.. aivan niinkuin Johnkin oli kyseenalaistanut ensimmäisen kerran aiheesta kuultuaan. Kun on tiettyyn malliin kasvatettu ja tietyllä tavalla tehnyt asioita, erilainen harjoitusmenetelmä -menetelmä jossa ei tunnuta edes treenattavan, kuulostaa vitsiltä. Ja myönnettäköön, että tässä asiassa oman mieleni saa täysin vakuuttuneeksi vasta sitten, niin kuin yleensäkin suomalaisilla, kun sen on itse nähnyt tai kokenut. Vakuuttuneeksi (jättäen pois sanan "täysin") minut sai kyllä niin kirjailijan kertomus omasta urheilijanurastaan, kuin tarinat niin monen muunkin urheilua enemmän tai vähemmän tosissaan harrastavan muutoksista liikunnan saralla ja muuten elämässä.
Alkuun kirjaa lukiessani skippailin sivuja, kun puheenaiheena oli suoritushurmio ja sisältä ulospäin tapahtuva voittaminen. Kun alettiin määritellä omaa kehotyyppiä, heräsi kiinnostus, ja vielä kun määritelmä kuvauksineen osui niin täydellisesti nappiin, täytyi uskoa ettei tätä tekstiä oltu päästä heitetty! Olen aivan selvä Vata. Ja miten kummassa kehon piirteiden ja ominaisuuksien lisäksi myös käyttäytyminen ja henkinen rakenne voidaan määritellä?! Miten puhun, minkälaisia unia nään, miten mieliala vaihtelee, mikä on suhde rahaan, hiusten väri - kaikki piti paikkansa! Enkä ollut ainut kenen kehotyypin kuvaukset mätsäsivät. Heikin selkeä Pitta ja veljen ilmiselvä Kapha. Eiväthän määritelmät tietenkään täydellisen nappiin mene, ja monien kehotyyppi on sekoitus päätyypeistä. Mutta kyllä tässä kaava on, selvästi!
"Vata-tyyppi urheilijana: ... Heillä ei niinkään ole voimaa, mutta he ovat nopeita juoksijoita ja reagoivat nopeasti. Vata-tyypit rakastavat nopeita, riuskoja lajeja, mutta eivät kestä niitä pitkään jos aikovat pysyä tasapainossa... kevyt rakenne, joka ei ole sitkeä ja kestävä.." <- That´s me!!
Samalla kun oppii tietämään enemmän omasta kehosta ja siitä, miten sitä kuuluisi käyttää, tulee reflektoitua omaa elämää. Olisi jännä elää elämä vaikkapa kymmenvuotiaasta uudelleen soveltaen kehon käyttöohjeita urheiluun. Lääkäri on sanonut minulle 15-vuotiaana, ettei minulla mitään vaivoja olisi, jos en urheilisi. Voi olla totta, mutta sekin on totta, että olen ollut aina laiska huoltamaan omaa kehoani. Noh, mennyttä voisi spekuloida loputtomiin, sitä vastoin tulevaisuutta on vielä paljon edessä! Bikinifitness reenit kehiin sillä poikkeuksella, että ruokaa PALJON. Sillä lisätään Senjan kehon elinikää; tarvin paljon lihaksia tukemaan heikkoja niveliä.
Kirjan opit perustuvat Ayurvedaan, ikivanhaan intialaiseen terveydenhoitojärjestelmään. Kehotyypin määrityksiä on toki muitakin, kuten Sheldonin 1940 -luvulla luoma ectomorfi, mesomorfi ja endomorfi -teoria sekä Shiki -kehotyyppiopin A, B, C ja D pääkehotyypit, jotka jakautuvat 64 eri alatyyppiin. Tutustuin näihin muihin hyvin nopeasti, mutta huomasin ainakin Sheldonin mallissa yhtäläisyyksiä Ayurvedan malliin. Mutta jatkaakseni Ayurvedasta, kehotyypeissä mielenkiintoista on niiden kokonaisvaltaisuus. Nimittäin ihminen on yhteydessä luontoon ja luonnon rytmiin. Meidän keho käyttäytyy tietyllä tavalla eri vuodenaikoina ja kehoon on sisäänrakennettuna vuorokausirytmi. Hyvin usein nykymaailman kiireellisyys ja luonne on rikkonut meidän luontaisen rytmimme, jolloin keho ja mieli eivät pysty toimimaan yhteen. Päivässä on tietyt ajat, jotka sopivat treenaamiseen paremmin, ja kehotyypeilläkin on eroja. Esimerkiksi klo 10-14 on huonoin aika Pittojen treenille, silloin heidän tulisi syödä ja levätä. Klo 14-18 on Vatojen huonointa treeniaikaa. Kaikille paras treeniaika on aamupäivä klo 6-10. Tietylle kehotyypille on määritelty tietyt lajit, jotka sopivat heille kilpailumuotoina, ja toisaalta lajit, jotka sopivat oheislajeiksi. Ja kehotyypeille on määritelty heille sopivat ruoat ja ruoka-aineet! Tätä en ole tullut ennen ajatelleeksi... Minulle lämmintä, rasvaista, öljyistä ja kermaista ruokaa :).
Eli jokaisella on tietty kehotyyppi, jolle sopii tietynlainen urheilulaji, ruokavalio ja harjoitteluajankohta ja -määrä. Mutta se, mikä mielestäni mullistaa liikunnan, on nenähengitys. Nenähengitys oikein tehtynä ja sitä kautta sykkeiden putoaminen radikaalisti, vaikka kuormitus olisikin sama. Siis miten ihmeessä kukaan ei ole ikinä neuvonut minua hengittämään nenän kautta? Hengittäväthän eläimetkin juostessaan nenänsä kautta ja ihmisvauvakaan ei osaa hengittää suun kautta, kunnes itku pakottaa heidät siihen. Nenä on suunniteltu ilmanvaihtokanavaksi: se on rakenteeltaan edullinen ilman ottoon ja sen kautta kulkenut ilma suodattuu ja lämpenee matkallaan keuhkoihin, kun taas suun kautta haukottu happi ei suodatu. Syvään nenähengitykseen kuuluu pallean käyttö. Pystyssä ollessamme, verekkäin osa keuhkoista on keuhkojen alaosassa ja kun palleahengityksellä happi saadaan sinne alaosiin, vaihtuu happi ja hiilidioksidi tehokkaasti. Suurin osa meistä hengittää pinnallisesti vain kylkiluillaan, jolloin hengitys ei ole niin tehokasta.
Urheilusuorituksessa, kun syvän nenähengityksen osaa, pystyy jopa suorittamaan omalla maksimitasollaan silti nenän kautta hengittäen! Hengitystiheys on syvässä nenähengityksessä alhaisempi, samoin syke. Tästä johtuen Ayurvedassa on 50% sääntö. Siis urheilussa suoritustaso ei saisi ylittää 50% maksimisykkeestä. (Tässä kohtaa vaadittaisiin se henkilökohtainen todiste)
Nenähengityksessä ei kuitenkaan ole kyse ainoastaan hengittämisestä. Hengitystekniikka liittyy mielen ja kehon yhteistyöhön. Kirjassa on esitetty harjoitusmenetelmä, joka kulkee nimellä Voittoisa Valmennus. Siihen kuuluu kolmivaiheinen harjoitusohjelma, jossa treeni alkaa aina kehon ja mielen täydellisen yhteistyön virittämisellä, aurinkotervehdyksillä. Siis jooga-asentojen liikesarja, jossa hengitys yhdistyy liikeeseen. Aurinkotervehdys käy läpi kaikki päälihasryhmät ja on yksinkertaisuudessaan ovela: se pitää sisällään PNF tekniikan (jännitys-rentoutus -venytyksen). Selkäranka liikkuu sen koko liikeradalla, rintakehä vapautuu kiinnikkeistä ja jos näihin on uskomista, niin prana -elämän voima, pumppautuu kehon jokaiseen soluun ja valmistaa sen täydellisesti kaikkea fyysistä liikuntaa varten.
Aurinkotervehdyksien (5-10min) jälkeen seuraa valmistautumisvaihe, jossa hengitys on hidasta ja syvää ja harjoitusteho on matala (5-10min), tätä seuraa kuunteluvaihe, jonka aikana suoritustasoa nostetaan, mutta hengitysrytmi pidetään samana. Viimeisenä on suoritusvaihe, eli itse treeni, joka voidaan toteuttaa edelleen samaa hengitystiheyttä käyttäen jos siihen on valmiudet. Hengitystekniikan oppimiseen voi mennä useita viikkoja ja siksi, niin kuin kävi minullekin, ensimmäinen lenkki nenähengitystä yrittäen tuntui aivan mahdottomalta.
Kun urheilija käytti Voittoisa Valmennus tekniikoita (kirjan testiryhmä), hän saavutti psykomotorisen tilan. Suoritus tuntui vaivattomalta ja helpolta, aivosähkökäyrä osoitti hänen olevan rentoutuneessa tilassa ja hengitystiheys, pulssi sekä aistittu rasitustila olivat kautta harjoituksen alempia kuin tavanomaisia harjoitusmenetelmiä käyttämällä. Kuitenkin heidän todellinen suoritustasonsa oli sama tai korkeampi. Aivosähkökäyrässä esiintyi alfa-aaltoja, joita mitataan useimmiten unen tai syvärentoutuksen aikana. Siis suoritushurmioon voi päästä tietoisesti! Jokaikinen voi tehdä liikunnasta itselleen mielekästä!
Mikä uutinen!
Minä ainakin aloitan Aurinkotervehdykset ja syvän nenähengityksen opettelemisen.
