Ohto on Mummulassa hoidossa ja minulla on laskettuun aikaan aikaa vielä reilu kaksi viikkoa. Tuntuu kuitenkin, että H-hetki alkaa olemaan käsillä. Nyt toista päivää itsekseni kotona ollessa keksin tämän minun blogin! Eipä ole tullut aikoihin kirjoiteltua. Jospa julkaisisin hieman ajatuksen virtaa luettavaksi teille ja tulevaisuutta varten itselleni.
 |
| Ohto Linjatilalla Mummulassa viime kesänä |
Ohto täyttää kuun lopussa kaksi vuotta. Synttärit on jo vietetty, kun tosiaan pikkusiskonsa laskettu aika on päivä ennen Ohton synttäreitä. Ei olisi ihan oikeana päivänä synttärien vietto oikein onnistunut varmaan. Elämä ehti tässä viime vuoden aikana vaihtumaan kotiäitiarjesta takaisin työelämään -arkeen. Olin todella innoissani kun pääsin töihin! Oli niin mieltä virkistävää työpäivien aikana unohtaa kotiäitiys, ajatella ja tehdä jotain täysin muuta. Ohtoakaan ei paljon haitannut päiväkodin aloitus 1v4kk ikäisenä. Tykkäsi päiväkotipäivistä kovasti. Aika itsenäinen veijari on kyllä tämä meidän taapero. Myös itsepäinen, silti kiltti ja erittäin sympaattinen. Hän on huolissaan pehmolelujen hyvinvoinnista ja jos leikkijunaradalle asettaa ukkelin seisomaan, tulee kova huoli ja ukkeli pitää nopeasti pelastaa pois vaaralliselta paikalta saatesanoin "mikä hätänä on". Kyllä, puhetta tulee kiitettävästi. Ruoka maistuu hienosti ja pyötätavat on kehuttavan hyvät. On Ohto myös melkoinen liikkumaan. Juokseminen on kivaa, potkuauto viilettää lähes ylinopeutta ruokapöytää ympäri päivittäin ja ennen Joulua kotiin valmistunut kiipeilyseinä selätetään kevyesti.
Pian on aika alkaa taas vauva-arki uudelleen. Nyt sitä odottaa melko luottavaisesti. Alku Ohtosta, etenkin ensimmäinen kuukausi, oli rankkaa. Imetys ja pojan painon kertyminen alkoi takkuisasti. Onhan tämä uusi tulokas ihan oma yksilönsä ja ties mitä opittavaa sitä taas löytyy, mutta tässä vaiheessa on hyvä luottaa että kaikki menee varmasti hyvin ja eihän imettämisessä voi olla mitään vaikeaa, nyt tiedän kaikki asennot ja muut! Varmasti ensimmäisten viikkojen ajan isovanhempien ja Heikin apu on korvaamaton, etenkin, kun Ohto kaipaa huomiota, ruokintaa ja huoltoa myös. Onneksi Ohto ei roiku minussa kiinni, vaan on jopa enemmän isin perään. Oletan saavani keskittyä vauvaan hyvin. Vai onko minun syli sitten yhtäkkiä parempi paikka kun vauvallekin se niin hyvin kelpaa? :D
 |
| 5/2020 ensimmäinen yö Ohtosta erossa, Heikin kanssa Kelventeelle minimelontaretki |
Yllä olevaa näkyä en oleta näkeväni tänä vuonna ensinkään: lapsi hoitoon, kajakit ja yön yli retkikamat pakattuna autoon ja lähtöeväät Parot´s Burgerista. Eipä meillä ole enää pakettiautoakaan, eli siinä mielessä haikea kuva, että upeat seikkailut pakun kanssa ovat mennyttä elämää. Tuli aika monta yötä nimittäin tuossa Hiacessa vietettyä niin Suomen maassa kuin Norjassa ja Euroopassakin. Myös ilta- ja aamuvuoron välisiä öitä Kaskelan parkkipaikalla xD. Onneksi retkipakumme uusi omistaja käyttää pakua samaiseen kiipeily / retkikäyttöön ja lavereita ei jouduttu hävittämään. Hiacen seikkailut jatkukoon.
Mutta siis tämän vuoden siitä hetkestä, kun vauva syntyy, olen asennoitunut olemaan aina maitoaikaan paikalla ja unohtamaan kaikki omat suunnitelmat. Siis sellaiset, joihin sisältyy vain minä ilman vauvaa. Ohton vauvavuoden ajalta yritin kahdesti irtautua hetkeksi pois, kerran mustikkametsälle ja kerran frisbeegolfia pelaamaan. Molemmat kerrat päätyivät siihen, että poika huutoitkee Mummun sylissä, eikä maito -ei minun pumpattu eikä korvike, kelpaa tuttipullosta. Toki voihan olla, että tuttipullo on tälle tulevalle vauvalle ihan fine, mutta näin olen joka tapauksessa asennoitunut, että en pulloa edes yritä. Tuleehan maito kohteesta suoraan nautittuna oikean lämpöisenä ja tuoreena ja maidon tuotantokin hienosti balanssissa, kun kysyntä ja tarjonta kohtaa.
 |
| 7/2020 Linnaistensuolla |
Vaikkei täysin omille jutuille ole mahdollisuutta seuraavaan reiluun vuoteen, koostuu minun tulevan vuoden haaveet paljolti juuri retkistä ja rennoista kesäpäivän vietoista uimarannoilla ym. Povaan Ohtosta innokasta retkiseuraa tälle vuodelle. On leikkinyt sisällä välillä retkelle lähtemistä. Pyytää
päiväkotireppunsa selkään (sitä ennen sinne on pakattu kasa Dubloja) ja
sanoo "retkelle metsään". Oli Ohto reipas retkipoika jo viime vuonnakin ja kaksi kansallispuistoakin on Ohto jo valloittanut, mutta aikamoista vahtimista ja kantamistahan tuo oli alle 2 veen kanssa. Nyt löytyy pojalta jo voimia talsia itse kivan mittaisia matkoja ja järkeä olla hyppäämättä järveen (vai onko?!). Vauva sen sijaan kulkee tasan siellä missä minäkin. Kantoliinalla tai kantorepulla pikku nyytti kulkee vaivattomasti ja vain tasapainottaa selässä olevaa reppua (tai kantorinkkaa, haha, siinäpä näky, vauva edessä ja taapero takana xD). Vauvan kanssa voisikin patikoida vaikka miten pitkiä matkoja, mutta reilu 2 v taapero rajaa retkisuunnitelmat varmaankin aika lyhyiksi. Tutkittavaa löytyy luonnosta metrin välein. Mutta se on saletti, meidät löytää metsästä varmasti ensi kesänä monta kertaa! Jos tämä koronahärdelli estää merkityt reitit, niin polutonta metsäähän löytyy entistä enemmän tutkittavaksi!
 |
| 8/2019 Pirunpesä |
