Pieni retki merelle

 Niin koitti se hetki, kun Petra pääsi ensimmäistä kertaa yökylään ilman äitiä. Tai sanotaanko, että äiti pääsi omille teilleen ilman lapsia! Otin veljeni Altin mukaan ja suunnattiin yhden yön melontaretkelle Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon 24-25.5.

Tervetuloa kuvapainotteiselle virtuaalimatkalle aurinkoiselle Virolahden merelle.

Lähtöpaikalla lipui joutsenet ja leirisaari Suuri-Pisi häämötti etäämmällä oikealla.

Reissuun lähdettiin verkkarimeiningillä, siis ilman kuivapukuja tai mitään. Keli kun oli luvannut ensimmäiselle päivällä ihan pientä tuulenvirettä ja seuraavalle 5m/s myötäistä, arvelin myöskin vähemmän meloneen Altin pysyvän pystyssä. Auto ajettiin lähes Siikasaaren kärkeen Lapurin saaren viereen. Tuosta paikasta olen jo kaksi kertaa aiemmin lähtenyt melomaan, mutta ne olivat NIL:n kursseja ja ei silloin ollut aikaa turistina maisemia tiirailla, siispä oli ihanaa päästä ajan kanssa tänne.

Syötiin lounaaksi hirvikeittoa rantakivellä ennen lähtöä

Lapurin pohjoispuolen rantakalliot

Tarkoituksemme oli meloa Mustamaahan ja tutkia siellä saarta, käydä näkötornissa ja sitten siirtyä illaksi Suuri-Pisiin.

Altti kiikaroimassa

Onneksi oli Altti mukana kertomassa kasveista, tämä kyseinen oli herkullista syötävää! Pulteri.

Mustamaan itäpuolen hiekkarantaa lähestyessämme näimme rannalla kasan ihmisiä, näytti koululuokalta. Näime myös maissa kylttejä. Rantauduimme ja luokan opettaja tulikin meitä heti tervehtimään. Onkos teillä lupaa tänne, kuului heti kysymys. Jahas, eipäs me tiedetty, että Mustamaa olikin sotilasalue ja rantautuminen oli sakon uhalla kielletty! Tiesinhän minä että näitä sotilassaaria on ja Altti vielä paremmin, kun on armeijansakin käynyt Kirkonmaalla, mutta kumpikaan meistä ei tätä Mustamaan statusta muistanut ja reitin suunnitteluvaiheessa ei oltu tietoon törmätty. Minulla oli Itäisen Suomenlahden vesiretkeilykartta, ei mitään mainintaa. Altti käyttä kännykän maastokarttasovellusta, ei mitään mainintaa. Minua asia sen verran harmitti, että oli pakko siinä rannassa pikaisesti asia googlettaa, ja ei muuten ihan heti sieltäkään löytynyt tietoa, piti ihan kaivaa.

Oppi nro 1: ota etukäteen selvää, mihin saa rantautua ja mihin ei. (Koululuokalla oli luvat kunnossa)

Lähdettiin melomaan luotojen kautta Suuri-Pisiä kohti. Kyllä on avointa!

Puuluoto. Siellä käytiin syömässä päivällinen.

Tässä vaiheessa tuli mieleen että onhan merellä paljon lintujen pesimäsaaria, joihin rantautuminen on kielletty pesintäaikaan. Olen minäkin ja melonnanohjaaja. Kunnon turistina vaan lähdetty liikkeelle. Noh, laitettakoon kotiäitiaivojen piikkiin, ja onhan meriympäristö minulle vielä melko vieras alue.

Mutta aion ehdottomasti päivittää nämä meriretkeilyyn oleellisesti vaikuttavat tiedot karttaani!

Ruohosipulia kasvoi melkein joka kallionhalkeamassa.

Orvokkikedot ilahduttivat meitä monessa kohtaa.

Puuluodon komia pyöriä kallio (Anjalan murteella)

Ensimmäistä kertaa retkellä hodaria, mut ei varmasti viimeistä!

 

Kun puuluoto oli nähty, mahat oli täynnä ja auringosta oli nautittu, siirryttiin kajakkeihin ja lähdettiin kohti vieressä sijaitsevaa Suuri-Pisiä. Päätettiin kiertää saari ennen rantautumista pohjoispään leiripaikkaa.

Suuri-Pisin eteläkärjessä pääsi melomaan matalikolla saaren ja luodon välistä.

Maissa valitsin mieluisan paikan teltalle. Altti aikoi kokeilla riippumatossa nukkumista. Oltiin saaren ainoat vieraat.

En minä. Ei lähde tuollaista pomppua enää.

Ilta-auringon valo on niin maaginen!

Mikä romahtaa ensin: kiikun narut, pikkuoksa, jossa kiikku on kiinni, koko oksa vai itse puu?

Lettuja tietenkin

Suuri-Pisin hiekkaranta <3

Minulla oli kolmenvuodenajan makuupussi, comfort -1. Yö oli erittäin lämmin ja mukava. Altilla oli kesämakuupussi comfort +12 ja yöllä oli +5. Oli sillä viltti mihin oli sitten lisäksi kääriytynyt. Riippumatolta oli siirtynyt taivasalle melko pian ilmatäytteisen makuualustan päälle. Hengissä vielä aamulla.

Seuraavana päivänä lähdettiin kiertämään saarta maitse. Oli upeaa rantakalliota, kivikkoa, metsää ja kukkia.

Joskus olisi hauska olla merellä myrskyn aikaan. Ihan siis maissa ja katsella meren voimaa.

Saari nousee yllättävän korkealle.

Eteläkärki

Metsäpalon jälkiä

Syötiin lounas saarella, purettiin leiri, pakattiin kajakit ja lähdettiin kohti autoa. Melkein suoraan myötäiseen päästiin. Varmaan aikalailla se mitä lupasikin, 4-5m/s. Pääsin Esterillä (Essence 16) jopa 11km/h vauhtiin hetkellisesti! Ihan hyvin tuollaiselle läskin puoleiselle kajakille ja heikolle melontapohjalle. Oltiinkin hetkessä autolla ja niin oli reissu päätöksessään. Kännykässä ei ollut enää akkua.

Oppi nro 2: jos otat mukaan varavirtalähteen, ota myös piuha.

Oppi nro 3: Katso hieman veljesi aurinkorasvauksen perään. Kämmenet on meloessa oleelliset ja kannattaa ne posketkin kokonaan rasvata.

KRIISI!!! Mikä musta tulee isona?

Olin viikko sitten lenkillä. Heikki jäi Ohton kanssa kotiin ja Petra nukkui päikkäreitä. Harvemmin olen omaa aikaa saanut, oli ihana päästä juoksemaan keväiseen ilmaan! Juoksin siinä Renkomäen koulun ohitse ja ajattelin, että koulu, se olisi minulle kyllä hyvä työpaikka. Olisin varmasti hyvä opettaja, tykkäisin siitä ja ah ne työ- ja loma-ajat. Menisi niin täydellisesti lasten kanssa yksiin sitten, kun he koulutaipaleensa alkavat. Loppulenkin mietin pää höyryssä erilaisia tulevaisuuden vaihtoehtoja. Pitäisikö vielä sittenkin lähteä opiskelemaan? Olen pitänyt mahdottomuutena enää opiskella, kun on talolaina ja lapsia. En ole antautunut edes ajatukselle aiemmin. Mutta nyt annoin sille luvan tunkeutua päähän ja se alkoikin siellä sellaisen myllerryksen, että olen nyt viikon verran pähkäillyt kiivaasti sitä, mikä musta voisi tulla ja missä voisin opiskella. 

Olen nyt viikon sisään hakenut ensi lukuvuoden opettajan sijaisuuksia, niin liikunnanopettajan kuin ihan luokanopettajankin. Liikunnanopettajan paikka olisi ihan realistinenkin liikunnanohjaaja amk tutkinnolla, mutta luokanopettaja olisi jännittävä pesti. Myöskin varmaan vaikea saada pelkän ylioppilastutkinnon perusteella. Mutta mistäs sitä tietää, jos johonkin kouluun ei päteviä hakijoita riitä, mie oisin siinä vaiheessa varmasti hyvä vaihtoehto. Olisi oikeastaan täydellinen järjestys ensin olla opettajana vuosi ja nähdä kunnolla se koulumaailma ja minkälaista se opettajuus on ja sitten lähteä opiskelemaan. 

Mutta se opiskelu.. Liikunnanopettajaksi valmistuisi nopeammin kun voisin hakea liikunnanohjaajien kiintiöön, mutta Jyväskylä olisi ainoa vaihtoehto. Meillä on kuitenkin koti Lahdessa ja Heikillä työpaikka, missä viihtyy. Lahtea lähin yliopisto, jossa voisi vaikka luokanopettajaksi opiskella, on Helsingin Yliopisto. Sinänsä ei mikään mahdoton ajatus käydä siellä koulua Lahdesta käsin. Noin 1,5 tuntia pitäisi varata yhteen suuntaan aikaa kulkemiseen, jos junalla menisi. Toisaalta junassa pystyy tekemään läksyjä. Sit kivahan näitä on suunnitella, mutta kuinka vaikeeta ois päästä sinne kouluun sisään!? Toisaalta, eihän tässä sinänsä mikään kiire ole. Samahan se on milloin sitä opinnot suorittaisi.

Tässä taustalla on siis sellainen päätös, että aion hankkia päivätyön siihen mennessä kun Ohto aloittaa eskarin. Eihän se vaan toimisi, että molemmat vanhemmat on samaan aikaan iltavuorossa ja eskarilainen joutuisi olemaan koko päivän poissa kotoa, ensin eskarissa (lahdessa ei ole iltaeskaria) ja sitten hoidossa loppu päivän. Tai että ekaluokkalainen tulee yksi kotiin, lämmittää itselleen ruoan, tekee läksyt, pesee hampaat ja menee nukkumaan yksin. Kun vanhemmat tulee kotiin iltavuorosta vasta yhdeksän jälkeen. Voisihan sitä hankkia kotiin lastenhoitajan. Mutta kyllä minä haluan itse olla lasteni elämässä mukana. Minulla on ollut nyt siis kaksivuorotyö ja viikonloputkin ovat olleet usein työpäiviä.

mistä löydän oman polkuni?

Mikä on minun unelma ammatti? 

Mulla ei ole oikein ikinä ollut unelma ammattia. Oon kyllä tehnyt nuorempana listoja ammateista, jotka voisivat kiinnostaa, mutta mulla ei ole ollut ikinä sellaista selvää unelmaa. Minussa on kuitenkin ollut jo pidempään halu toimia jotenkin auttavassa työssä, esim. mielenterveysongelmien parissa. Lukion jälkeen hain Vierumäen lisäksi Jyväskylään liikunnalle ja Kotkaan sairaanhoitajaksi. Sairaanhoitajaksi olisin päässyt ihan reilustikin sisään. Muistan kirjoittaneeni siellä pääsykokeissa johonkin tehtävään, että sairaanhoitajana auttaisin ihmisiä vaivoissaan, mutta liikunnanohjaajana olisin ennaltaehkäisemässä niiden syntyä. Liikunnanohjaaja amk. En kyllä valitsisi toisinkaan, sillä Vierumäki oli mun elämäni yksi parhaista ajanjaksoista. Tykkäsin siellä olemisesta ja opiskelusta paljon, etenkin suuntautumisvaihtoehdostani liikunta- ja luontomatkailusta, joka myös muutti mua ja mun harrastuksia ja oikeastaan koko elämää. Ilman sitä suuntaavaa en olisi innostunut kiipeilystä ja kiipeilyn kautta tutustuin Heikkiin! Kulkisin siis uudelleen saman polun, vaikkakin työllistyminen päivätyöhön liikunnanohjaajan papereilla on aika haastavaa.. ehkä sekin olisi mahdollista? Pitää virittää hakuvahdit työnhakusivustoille.

Liikunnanohjaaja opinnoissa tehtiin kaverin kanssa yhdessä opinnäytetyö: Lepposasti Luonnossa, luontoliikuntaa mielenterveyskuntoutujille. Se oli erittäin mielenkiintoinen setti! Ah, kun sellaista pääsiskin tekemään työkseen! Hain yks vuos Vierumäen jälkeen sosionomiksi, myös sairaanhoitajaksi. Hemmetin ensikertalaiskiintiö. Amk tutkinnon suorittaneet taistelee jostain kahdesta aloituspaikasta tyyliin. Ja sairaanhoitajaopinnoista olin kaukana, niin hassua, kerran olisin päässyt heittämällä sisään :´D

Voisin koittaa uudelleen sosionomiksi. Ja sitä kautta tähdätä yhdistämään työssä luontoliikunta ja mielenterveystyö. Tykkäisin. Kun vaan ois se päivätyö xD hitsit tätä elämää. Ja sit kun lapset on lentäneet pesästä tai ovat vaikkapa yläasteikäisiä, ei olekaan enää väliä vaikka tekis vuorotöitä.

Saas nähdä kuinka monta kertaa tässä vaikkapa kesän aikana muutan suunnitelmiani. Mutta tällä hetkellä tuntuisi hyvältä sellainen suunnitelma, että jos ei syksyksi aukene mitään mullistavaa työtä, laittaisin lapset silti päiväkotiin ja käyttäisin syksyn sellaisiin asioihin, joita on pitänyt tehdä jo pitkään tai joihin en ole päässyt keskittymään vuosiin. Kävisi jonkun taidekurssin. Maalaisin tauluja. Tekisin valmiiksi pari keskeneräistä ideoimaani lautapeliä. Askartelisin. Voisin ottaa tavoitteeksi tienata vaikkapa tauluja myymällä kotihoidontuen suuruisen summan, sillä sen tuen menetän jos lapset laitan hoitoon. Ja sehän ei oo kuin 400-500€.

Voi kun olisi myös ihana tehdä yleisurheilun parissa ohjauksia! Piirileireille kun pääsisin koutsaamaan, ovat olleet niin hyvän mielen leirejä minulle. Olen kuitenkin aina sisältäni yleisurheilija.

Jos teen yhden pupun viikkoon, ois ens pääsiäiseksi torille myytäväksi hyvä kasa pääsiäispupuja :)

Mikään kiirehän mulla ei ole vielä sitä päivätyötä etsiä. Ohton eskari alkaa 2025. Joten jos ei muuta, niin minut löytää Vierumäen uimahallista sitten noin vuoden päästä. Eikä siinä mitään vikaa ole :)

Tällainen poikkileikkaus minun sekavan pääni sisältä tähän väliin. Hyvää kevättä kaikille!