Syysretki Evolle

Ohton päiväkotikaveri Pyry oli eräänä päivänä kertonut äidilleen Heidille, että voitaisiinko mennä yhdessä telttaretkelle Ohton ja Ohton äidin kanssa. Siitä se toteutus sitten lähti! Äidit ja pojat retkelle otettiin tosin mukaan vielä Petra sekä meidän au pair Adrianah. Retkelle löytyi sopiva ajankohta 9-10.9. Ja todella olikin erinomaisen sopiva ajankohta! Aivan uskomattoman lämmin viikonloppu eikä sadettakaan luvattu.

Sain kunnian toimia retken organisaattorina ja valita kohteen ja reitin sekä menuun. Evolla olen käynyt useaan kertaan, mutta vielä riitti uusia paikkoja minullekin. Yö- ja retkikohteeksi valitsin Niemisjärven. Auton sai lähelle telttailualuetta ja saatavilla oli useita lyhyitä ympyräreittejä ja polut kulki pääasiassa järvien rannoilla. Oliko tuo järven läheisyys nyt sitten hyvä vai huono seikka lapsien kanssa retkeillessä, en ole varma... Ketään lapsista me ei uitettu järvessä, vaikka kahdesti läheltä liippasikin. Ohto onnistui kastamaan kengät järvessä ja Petran ehdin nappaamaan kiinni kesken "ilmalennon" astuttuaan harhaan pitkospuilla ja horjahdettuaan järven suuntaan.

Kuvasta välittyy helteinen tunnelma: ihan shortsi ja t-paita keli!

Meidän poppoo matkasi päiväuniaikaan Evolle ja otettiin kohteeksi Syrjänalusen Harjupolku. Tämän reitin olin kerran aiemmin kävellyt kaverin kanssa ennen lapsia ja muistin mukavaksi. Alku oli tuskainen tunnelmaltaan, Ohto raivosi. Syynä se, että ei saanut poistua autosta haluamastaan ovesta, joka oli liian lähellä toista autoa. Onneksi jonkun ajan päästä harmitus jäi unholaan kun ensin ihailtiin sudenkorentoa ja kirkasvetistä lampea ja sitten polku alkoi vetää retkeilijöitä pailoihinsa. Metsä oli kaunista, komeita ja kiinteitä tatteja pilkotti sieltä täältä ja mustikat maistuivat. Kiivettiin harjun päälle, jonka harjanteella polku kulki pitkän matkan. Siellä tosin alkoi Petran raivo. Kantorinkan kyyti ei maistunut, mutta siinä kivikkoisessa ja mäkisessä maastossa en viitsinyt poiskaan päästää. Kuunneltiin sitten raivoamista jonkun tovin. 

Käveltiin ohi metsäpaloalueen ja laskeuduttiin harjulta alas. Oliko sitten metsäpalo vai ennallistamispoltto, en ollut varma. Polku sukelsi pian metsään ja muuttui pitkospuureitiksi. Tätä en muistanut, oltiinkohan viimeksi skipattu tämä pätkä?

Kertakaikkisen maaginen tunnelma, joka huipentui mystisen kauniille suolammelle. Pitkospuut olivat paikoin jopa veden pinnan tasalla, mikä oli pikku retkeilijöiden mielestä jännittävää. Ehkä isompienkin. Kun päästiin lammen toiselle laidalle, kuului ihana puron solina. Lähdehän siellä! Opastaulu kertoi tämän lähteen veden suodattuvat syrjänalusenharjun läpi ollen puhdasta ja raikasta. Siitä maistettiin kaikki. 

Adrianah ja Ohto

 

Haikeaa oli jättää tämä paikka, mutta homma alkoi käymään lasten osalta levottomaksi ja oli parasta jatkaa matkaa, ennen kuin kukaan uisi kylmässä lähdelammessa. Lisäksi piti siirtyä varsinaiseen kohteeseen laittamaan päivällistä, siellä tavattaisiin Heidi ja Pyry! Loppu matka takaisin autolle mentiin iloisissa tunnelmissa kumpuilevaa kangasmetsämaastoa. Tämä harjupolku oli niin maaston- kuin tunteiden vuoristorata.

Petra

Ajettiin Niemisjärvelle ja koitettiin saada ensin käsitys paikasta. Ainakin porukkaa oli paljon enemmän kuin mitä olin ajatellut. Esimerkiksi asuntoautoparkki olikin aika iso alue ja täynnä karavaanareita. Myös henkilöautoja oli iso liuta. Olikohan telttapaikkojakin? Juoksin katsomassa läheisen telttailualueen ja useampi vapaa telttapaikkahan siellä oli, vaikka oli jo useampi varattuna ja yksi puolijoukkuetelttakin oli pystyssä.

Laitettiin ensin parkkipaikalla päivällinen. Lihapullia ja pastaa. Pyry ja Heidi saapuivat ja voi että kun päiväkotikaverukset olivat onnellisia nähtyään toisensa! Leikit lähtivät heti käyntiin ja ensimmäisenä kiipeilivät kivenmurikan päälle. Ruoan jälkeen kartoitettiin porukalla lähialue ja käveltiin ensimmäinen lyhyt ympyrälenkki pienen järven ympäri. Siellä nähtiin tuoreita majavan jälkiä ja töitä.

Ei ole pitkä tovi tämän majavan vierailusta

Valittiin telttapaikka ja kannettiin kamat sinne. Muu porukka jäi pystyttämään telttoja ja minä siirryin läheisellä nuotiopaikalle valmiille tulille paistamaan makkarat ja nakit. Niitä oli aika reilusti varattu ja hyvä niin, sillä lapsiin upposi yllättävän paljon! Ilta alkoi jo hämärtää kun vielä tehtiin viimeiset iltatoimet. Teltan sisällä uni ei kuitenkaan heti maistunut lapsille. Ihan ymmärrettävää, ei sitä joka päivä pääse kavereiden kanssa telttailemaan ja makuupusseissa möyrimään. Joskin yllätyin, että aika hyvin nuo omilla paikoillaan pysyivät, tarinointia vaan riitti loputtomiin. Itse muistan kun pieninä veljien kanssa pihalla teltassa nukkumisessa oli parasta toukkien leikkiminen makuupusseissa. Sitä on möyritty miten sattuu pitkin telttaa.

Aamupalalla

Yö oli rauhallinen. Kenenkään ei tarvinnut herätä vessaan kesken unien ja aamuherätys oli suht inhimilliseen aikaan, käviväthän lapset nukkumaan laittoman myöhään.. Lapset viihtyivät riippumatossa ja huvittivat tai ahdistelivat ohikulkijoita tivaamalla heidän nimiään. Laitoin aamupalan. French toasteja, puuroa, nokipannukahvia. Oli hyvä ja reilu aamiainen. Teltat jätettiin kasaan, tänne palattaisiin aamupäivän retken jälkeen päiväunille. Pakattiin eväät ja lähdimme retkelle. Alinen Niemisjärvi oli tarkoitus kiertää. Sää oli tänään pilvinen, mutta sadetta ei oltu luvattu. Petra kulki pääasiassa kantorinkassa. Lapset vaativat heti alkuun evästaukoa ja sellainen otettiinkin ensimmäisellä taukopaikalla. 

Pojat valloittivat jokaisen kivenlohkareet matkan varrelta

Polku kulki koko ajan järven rantaa pitkin ja tarjoili upeita maisemia

Kierroksen ainoa laavu näytti tältä.. ammattimiehet olivat viettäneet iltaa. Tähän ei viitsinyt tauolle jäädä.

Äitinä sitä sai olla vähän väliä sydän kurkussa. Mutta ei nämä tarkoituksella järveen hyppää tässä iässä.

Evästauko vietetiin rantakivellä

Madagaskarilaiselle Suomen luonnossa riittää ihmeteltävää

Kaverukset tutkivat innoissaan paikkoja ja koko ajan oli mielikuvitusleikit menossa

Syö vai sieniä, jotka tunnet.. eiku

Pitkospuut kulkivat paikoin aivan veden tuntumassa. Upea reitti!

Kun lenkki oli kierretty, pistettiin lapset heti päiväunille pikaisen välipalan jälkeen. Uni saapui sutjakkaan tällä kertaa. Valmistin meille sillä välin lounaan: riisiä, tonnikalaa, tomaattimurskaa, olikohan papuja vai maissia vielä. Lasten herättyä lounastettiin, purettiin leiri ja alettiin kotimatka. Heidi suuntasi Hämeenlinnaan soututreeneihin ja Pyry pääsi meidän kyydissä Lahteen. Kiitos Mazda Premasyn, takapenkki syö hienosti kolme lastenistuinta! Kävipä takapenkillä kova puheensorina matkan ajan. Kyselin retken kohokohtaa. Pyry sanoi omakseen teltassa nukkumisen. Ohto Pyryn ja Petra toisteli samaa: "Pyry, Pyry". Minulle ja Adrianalle kohokohta oli lähde ympäristöneen ja tunnelmineen.

 

Repovesi Ohton kanssa

Ihan parasta! Pääsin kesäkuussa oman pojan kanssa kahdestaan retkelle. Tämä oli ensimmäinen yön yli retki Ohtolle. Valitsin Repoveden kohteeksi, koska lähellä, tuttu, hyvät leiripaikat ja upeat maisemat. Panostin siihen, että ensimmäisestä yönyli retkestä jäisi Ohtolle hyvä mieli. Etenemistä oli suunniteltu hyvin vähän, Ketunlenkkiin 5km käytettiin kaksi yötä. Keskityttiin luonnossa olemiseen, leikkiin ja yhdessä puuhailuun sekä tietenkin syömiseen. Sää oli mitä parhain.

Ohto oli odottanut retkeä kovasti

Oltiin Lapinsalmen parkkipaikalla klo 10. Käveltiin Lapinsalmen taukopaikalle, jonne pystytettiin leiri, tehtiin lounas, luettiin kirjaa riippumatossa ja Ohto nukkui päiväunet. Päiväunien jälkeen lähdettiin käymään Katajavuorella. Sieltä ympyrälenkki takaisin Lapinsalmelle mentiin vauhdilla, kun Ohto keksi laavaleikin. Juostiin siis laavavirtoja karkuun ja oltiin Lego ninjoja. Moottoripyörätkin saatiin alle jossain vaiheessa.

Ohto päikkäreillä

Lapinsalmi

Katajavuoren portaat

Pullervo Pupu sai kunnian kulkea retkellä mukana. Katajavuoren huipulla.

Makkarat paistettiin, totta kai.

Sää helli ja rantavedessä oli kiva leikkiä. 

Pakahduttavan hieno kultainen ranta.

Ohto pääsi istumaan vesiskootterin kyytiin!

Jo pitkään palvellut Hilleberg Anjan 2 hengen teltta vielä hyvässä iskussa.

Ensimmäinen päivä meni hyvin ja Ohtolla riitti koko ajan jotain tutkittavaa. Ennen nukkumaan menoa luettiin taas kappale kirjaa ja käytiin kaikki rutiinit läpi päivän kohokohtineen, nukkumatti lauluineen ja iltarukouksineen. 

Aamulla puurot naamariin ja leirin purku. Aamupäivästä vaihdettiin leiri Määkijälle.

Ohto ei viitsinyt kantaa omaa reppuaan ensimmäisen päivän leirille siirtymää enempää. Äiti oli hyvä kantojuhta! Sitä ikää odotellessa, että kantavat omat tavaransa.. Tai edes itsensä, siksi Petra ei ollut nyt mukana.

Terrivuoren kohdalla polku menee aivan kallion ja järven välissä.

Määkijällä oli myös mukava pieni hiekkaranta vesileikkeihin

Määkijällä oli enemmänkin porukkaa, mutta täällä myös telttapaikkoja riitti

Määkijällä tehtiin lounas ja Ohto nukkui taas päiväunet riippumatossa. Hiekkarannalla oli jälleen mukavat puuhat. Ohto väitti nähneensä käärmeen rantavedessä. Voihan se ollakin? Käytiin uudelleen kävellen katsomassa Terrivuorta. Nyt silmiin pisti sukka rannassa ja sitten huomasinkin sukan alla jotain muutakin! Rantakäärmehän se oli. Terrivuoren alla olen ennenkin rantakäärmeen nähnyt. Hetken saatiin sitä katsella, kunnes luikerteli veteen.

Ota vaan sukka jos uskallat

Illalla ryhmä melojia viettivät iltaa kalastaen ja pelaillen. Vakuuttelivat että kyllä he kohta käyvät nukkumaan, ettei tartte pelätä että melua kuuluu yömyöhään asti. Mutta taisi silti olla meidän teltta joka viimeisenä hiljeni. Teltassa nukutti ihan mukavasti. Aamusta oltiin purettu leiri ja oltiin lähtövalmiudessa samaan aikaan kuin melova porukka. Ohto ihaili kanoottien lähtöä vesille. Käveltiin tällä kertaa turhan runsaan hyttysarmeijan ahdistelemana parkkipaikalle. Ei viitsinyt pysähdellä turhaan. Lossilla veden yli ja autolla oltiin jo yhdeksältä.

 

Ostettiin jäätelöt Vuohijärven kaupasta ja käytiin katsomassa Vuohijärven Kulttuuritalon taidenäyttely. Siitä ajoin Valkealan Jokelan särkkien uimarannalle. Ohto nukkui autossa. Tein parkkipaikalla meille trangialla hernerokkaa lounaaksi. Ohto ei tällä kertaa halunnut uimaan. Söi eväitä rannassa, kun itse kävin kastautumassa järvessä. 

 

 

 Jatkettiin päivää Tykkimäellä. En vaan tiedä, oliko viisas veto liittää sitä tähän heti Repoveden perään, jääkö siinä pienellä pojalla mitään muuta mieleen retkestä kuin huvipuisto... Mutta tämä oli äiti - poika laatuloma ja otettiin siitä kaikki ilo irti! Ohtolle ranneke ja tekemistä riitti ja poika oli super iloinen. Kaikista parasta taisi olla kummitusjunan katsominen. Kyydissä ei käyty, ei varaan vielä kannata muutamaan vuoteen. Mutta taitaa kaikki jännittävä olla mieleistä, kun kummitusjunaa palattiin katsomaan vielä useamman kerran.

Jokelan Särkkien uimaranta

Koko reissun kohokohta: kummitusjuna. Vaikkei edes kyydissä ollut.