Melonta on nastaa!

Pieni väylä Kymijoelta Tarkjärvelle (Vastila/ Metsäkylä)

Tuo avomies huitelee merellä melontapuuhissa, niin ajattelin fiilistellä melonta-aiheella. Tänä kesänä ei ole tullut juurikaan omia melontareissuja heitettyä. Syynä akilles, jolle olen yrittänyt antaa mahdollisuuden levätä. Ja oikeastaan melonta, vaikka hassulta saattaa kuulostaa, ärsyttää tulehtunutta akillesta siinä missä kävelykin. Oikeaoppisessa melontatekniikassa kun painetaan päkiällä jalkatukea aina samalta puolen melanvedon kanssa. Omia reissuja taitaa olla vain kaksi: Heikin kanssa Kotkan merellä pari päivää käytiin harjoittelemassa NIL:n sea kayak guide tutkintoa varten keväällä ja kesällä kaverin kanssa yönyli reissulla Heinolan ja Vuolenkosken vesillä. Ainiin, käytiin me isän kanssa tutustumassa kajakein reittiin Mäntyharju (Miekankoski) - Repovesi (Hillosensalmi), joka sitten melottiin asiakasryhmän kanssa avokanootein. Isän kanssa oltiin yötä teltassa Haukkavuoren lähettyvillä, ryhmän kanssa Linkkumylly nimisessä bed and breakfast paikassa. Suosittelen tuota Linkkumyllyä! Upea, idyllinen ja viehättävä paikka.

Muutoin melontakilometrejä on kertynyt muutamasta SeikkailuviiKarin melonnanohjauksesta Kymijoella ja Repovedellä sekä Vesisamoilijoiden alaisuudessa vedetyistä yritys- ja koululaismelonnoista Lahden Joutjärvellä ja Vesijärvellä. Pääsimpä vetämään yhden melonnan peruskurssinkin. Hyvä että kertyy ohjauskokemusta, nyt vaan tarttis lisää sitä omaa melontaa ja etenkin pelleilyä kovemmissa keleissä, jotta pääsee kehittymään varmemmaksi. Hankin oman kajakin keväällä 2012, Perception Essence 16, Welhonpesän mallikajakkina toiminut (siksi tarrat) merikajakiksi luokiteltava menopeli. Viime syksynä tuli hankittua myös koskikajakki, kun halvalla löytyi. Tuollainen Pyranha s6. Sillä on tullut puljailtua ihan liian vähän. Ahvionkoskessa pari kertaa ujosti työnnelty koskarin keulaa aaltoihin. Tässä kotona Lahden Tonttilassa on rantaan (Joutjärvi) matkaa sata metriä, siis loistava mahdollisuus päästä tyvenelle pyörittelemään koskaria, mutta minut on tainnut lannistaa akilles tässäkin hommassa. Tai jostain syystä ei ole vain huvittanut. Heikki se on osannut minua paremmin ottaa ilon irti koskikajakista. Ehkä nyt Vesisamoilijoiden allasvuoroilla uuteen nousuun. Käsieskimo hallintaan ja itseluottamusta kehiin!

Ensi kesänä, kun minun akillesjänne ON KUNNOSSA (ette usko kuinka hajonnut on tämä tyttö jos ei ole), aion ottaa ilon irti niin melonnasta kuin kaikesta muustakin liikunnasta ja urheilusta! Voi miten olisikaan mahtavaa pakata kajakkiin parin viikon tavarat ja lähteä tutkiskelemaan Päijännettä tai Saimaata. Sen jälkeen sitten Suomenlahtea/ Ahvenanmaata taikka Norjan rannikoita?! Vielä tämän syksyn taikka ensi kevään retki voisi olla Vuohijärveltä Verlan kautta Kymelle. Myös Väliväylä kokonaisuudessaan ois kiva meloa lävitse. Vaan seuraaviin kuviin ja tunnelmiin!

Juolasvedeltä

Näkymä Sarkavedelle Linkkumyllyn saunan ovesta

Lehmät ihmettelivät meitä Heinolan reissulla

Suuri-Pisissä Virolahden merellä oli toukokuussa sumuinen aamupäivä